Vesiennätys

Pikkusaareen johtava silta oli täysin kadonnut, vesi lainehti tyynesti sen ylitse.

Viime viikonloppuna vesi kävi uudessä ennätyksessään, tai ennätyksessä sinä aikana kun me olemme täällä olleet. Suhteellisen lyhyt tilastointiaika siis, kolme syksyä. Joka tapauksessa, lähimmällä mittauspisteellä vesi nousi yli 110cm ja siltä se kyllä näyttikin. Tulin perjantaina illalla kotiin ja koko takapiha lainehti vedessä. Terassikalusteet uivat keskellä pihaa ja pääsinkin onkimaan tavaroita, jotta ne eivät lähtisi merelle. Onneksi minulla sattui olemaan muutenkin pelastuspuku päällä, joten veteen kahlailu suijui kuivasti.

Vesi on vallannut takapihan aivan täysin. Nyt ei tarvitse enää vain suppailla, takapihalla voisi käydä uimassa!

Nyt kun pahimmat vedenkorkeudet olivat menneet ohi, oli aika käydä katsomassa mitä tuhoja merivesi oli saanut aikaan.

Pensasosastolla istuttamani tyrnit ovat edelleen 10cm veden pinnan alla, joten todella toivon niiden tykkäävän merivedestä! Merivesi ei ennustuksen mukaan ihan hetkeen laske niin alas, että tyrnit saisivat happea. Päätin tsekata myös karviaismarjapensaat, joille rakensin kovalla tohinalla hienon patjan, jonka avulla nostin ne meriveden "ulottumattomiin". Kuinka väärässä olin. Viime viikonloppuun asti kikka toimi, mutta nyt en vedenpaisumuksessa nähnyt edes pensaiden latvoja. Enkä nähnyt veden laskettua edelleenkään toisen pensaan latvoja. Löysin maasta irronneen pensaan 10 metrin päässä ruusupuskiin takertuneena. Taidan istuttaa sen täksi talveksi jonnekin vähemmän suolaiseen ja yrittää keväällä uudestaan!

Salaattipaattini oli täysin veden alla, kuten pääkuvasta näkyy. Tämä kuva on otettu, kun vesi oli matalammalla. Vesi on kuitenkin lillunut nyt toista viikkoa tämän näköisesti veneen sisällä, joten saappa nähdä kasvaako siellä ensi vuonna enää mikään?

 

Yöllä korkeimman veden aikaan lavakasvimaani näytti tältä. Vesi aaltoili kaksi lavankaulusta korkeiden kasvilaatikko yli. Vasemmalla takana on korkein kasvilaatikko, siinä on kolme kaulusta päällekkäin. Yksi laatikoista lähti liikenteeseen ja löytyi myöhemmin rannalta jonkin matkan päästä.

Kasvimaa merellä. Aamun sarastaessa vesi oli laskenut jo parikymmentä senttiä, mutta kasvilaatikot olivat silti täysin veden saartamia.

Kun vesi vihdoin alkuviikosta laski vähän alemmas, pääsin katsomaan mitä jälkeä merivesi oli tehnyt kasvimaille. Harmitti. Aallot olivat syöneet useimmista laatikoista lähes kaiken mullan pois. Jäljellä oli vain kovaa savea, jota olin kantanut meren pohjasta laatikoiden pohjalle täytteeksi. Mietin kun toin multaa säkkikaupalla saareen ja ajattelin, että onneksi ei tartte tätäkään enää tehdä toista kertaa näiden lootien osalta! Olin väärässä. Mutta säkkien kanto tässä pienin ongelma oli. Mitä jos vesi nousisi uudestaan? Ranta on aika lailla ainoa valoisa paikka, joten muitakaan kasvimaan paikkoja oli vähänlaisesti tarjolla.

Pyörittelin asiaa mielessäni ja etsin tilastoja veden korkeudesta. Mietin että voisin laittaa jokaiseen laatikkoon kolme lavankaulusta. Mutta toisaalta eipä se nytkään estänyt mullan lähtemistä merelle. Loppujen lopuksi Jaakko sen sanoi ääneen. Laita sinne laatikon pohjalle suojakangas. Heureka, miten en itse tullut ollenkaan ajatelleeksi! Se on sitten suojakangaskauppaan mars ja sen jälkeen lapioimaan pelastuneita (ja hieman suolaantuneita) multia bokseihin!