Kansi kasvilavalle ja keskeneräinen lämpölava


Tänään on ollut kerta kaikkiaan upea päivä. Heräsin aamulla auringonpaisteeseen ja vaikka en heti jaksanutkaan nousta, niin aurinko paistoi vielä kun heräsin. Ei siis mikään ihan ohimenevä valoilmiö!

Oli lähdettävä ulos puuhailemaan. En ollut aivan varma, että mitä kaikkea aioin tehdä, mutta pihalla
se oli tapahtuva. Pyörin vähän aikaa rannassa kasvimaan luona ja aloin mallaamaan miten voisin tehdä kasvilavalle hyvän kannen. Meillä on sopivasti pino jätelautoja, hmm, oikeamminkin oli pino, jonka syksyn meriveden nousut hajotti ja nakkeli vähän sinen tänne. Sielä löytyi sopiva lauta takalaudaksi. Hain sahan ja ajattelin että testaan vain vähän, enkä aloita kunnolla tekemään. Mutta rakentelu vei mennessään ja kohta olinkin jo ihan työn touhussa. Koska minun ei ollut tarkoitus tehdä hommaa alusta loppuun, en jaksanut laittaa sirkkeliä käyttökuntoon, tai hakea timpurin kynää mistää suorakulmista puhumattakaan. Olisi ehkä kannattanut!

Mutta niin minulla oli säätämisen jälkeen valmis kasvilavan katto! Materiaalit löytyivät kätevästi pitkin pihaa, ruuvitkin nappasin jätelaudoista irti ja käytin uudestaan. Muovina käytin rakennusmuovia, jota minulla oli jäänyt yli edelliseltä vuodelta. Kasvihuonemuodi olisi kestävämpää, mutta minulla tuo raksamuovi on kuitenkin kohtuullisesti kestänyt, niin sillä mentiin.

Ei se mikään kaunotar ole, mutta ajaa asiansa. Ja on itse asiassa tosi ihanaa tehdä jotain näkyvää käsin alusta loppuun. Joten kaunotar tai ei, niin olen siitä pakahduttavan ylpeä!


Takseinä ja sivuseinän ylärimat paikalleen. Mittanauhaa ei tietenkään käytetty. Olisi ehkä kannattanut! 

Sitten sivuseinän alarima. Tietenkin vähän eri materiaalia. Sitä käytetään, mitä sattuu olemaan!

Koskaan ei ole akkuporakoneesta loppunut virta näin sopivasti! Viimeisen ruuvin kohdalla. Tuon sentin jaksoi ruuvata käsinkin.

Aijai, siinä näkee laiskan puutarhurin jäljen. Ensi kerralla otan sen sirkkelin, niin nuo menevät saumattomasti yhteen. Sillä vaivalla, kun yritin sahata vinoon käsisahalla, olisin varmaan hakenut ja purkanut sen sirkkelin pariinkin otteeseen. Noo, ei tuo nyt niin kovasti haittaa omaa silmää.


No kauanko pitää odottaa, että tuonne saa laittaa jotain?! Taitaa vielä tovi mennä.

LÄMPÖLAVA

Kannesta innostuneena päätin tehdä lämpölavan. Harmillista on, etten vielä syksyllä tiennyt mikä on lämpölava, saati sitten että haluaisin sellaisen. Niinpä olin mättänyt ainoan vapaan lavankauluksen puoleen väliin maata odottamaan kevään multakuormaa ja kylvöjä. Käytän kolmea lavankaulusta päällekkäin ja täytän alaosan aina kaislalla ja merestä napatulla savella ja vain pinnan mullalla, koska haluan säästää vähän multasäkeissä. Niiden roudaaminen tänne saareen on vähän rasittavaa.

Niinpä aloitin lämpölavan rakentamisen lapioimalla pois pinnastaan jäätynyttä savea, jonka olin siis syksyllä lapioinut lavaan. Ohjeiden perusteella lämpölavan pohjalle laitetaan risuja tms ilmanvaihdon takaamiseksi. Minä laitoin pohjalle kaislaa, sitä on nyt rannalla ihan riittävästi. Seuraavaksi suunnistin kompostille. Ajattelin että tekisin vähän köyhemmän version lämpölavasta, koska minulla ei ollut hepankikkaroita. Mutta kompostilla paljastuikin, että siellä ei ollut missään tapauksessa riittävästi kamaa lämpölavaan. Ei lähellekään. Niinpä lämpölava-projekti jäi kesken. Mistä ihmeestä saisin pollenkakkaa??


Laatikko on tyhjennetty ja pohjalla on nyt sopivasti kaislaa. Vasemmalla on kasa maata, jonka kaivoin laatikosta ulos. 

MULTAA POTKUKELKALLA

Kevään ensimmäiset multasäkit olin jo hakenut eilen kaupasta. Tänään kävin pulkan kanssa hakemassa ne saareen. Jäät kestävät vielä hyvin, mutta lulisi jo kevään hiljalleen iskevän niihinkin.

Kaiken puuhailun jälkeen tauko oli paikallaan. Ihanaa ettei tuullut. Hain sisältä taukojuoman ja Lavatarhuri-kirjan ja siirsin penkin aurinkoon. Suorassa auringonpaisteessa oli vähintään mukavat oltavat!


Tällä hetkellä tavara kulkee saareen potkukelkka-pulkka yhdistelmällä. Potkukelkassa on kiinni mäkihyppysukset, jotka liukuvat jäällä kuin unelma. Kelkalla on pelastusliivit siksi, että jos tippuisi jäihin, niin kelkka ei uppoaisi pohjaan. Kuskilla on sitten omat turvavälineet.


Vaikka kelkka luistaakin, niin neljä säkkiä multaa alkaa painamaan hiukkasen... Onneksi jää oli liukasta ja pääsin kätevästi saaren ympäri suoraan kasvimaalle.


Sompa intoutui kiskomaan pulkkaa.


Taukolukemista. Ostin tuon kirjan marraskuun lopussa ja olen tykännyt valtavasti! Siinä on paljon hyödyllistä tietoa ja inspiroivia kuvia. Pitkälti tämän kirjan takia ei harmittanut (niin paljon) menettää lavatarhani mullat mereen viime syksynä, koska opin kirjasta, miten ne voisi perustaa kasvien kannalta vielä paremmin! 
_______________

Seuraa Saaristopuutarhaa:

4 kommenttia

  1. Ei tosiaan ihme, että et viitti roudata multaa, kun se on noin työlästä. Hevosenlantaa voisi kysellä joltain ratsutilalta. Ehkä sen pitäisi olla jo hiukan maatunutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toisaalta, tulee hyvää liikuntaa multasäkkien roudaamisesta! :)

      Täytyypä aktivoitua tuon hevonpeen kanssa. Olen vähän lukenut kommentteja sen käyttämisestä lannoitteena ja tosi moni on tykännyt. Huono puoli voi olla, että koiratkin saattavat tykätä siitä... :D

      Poista
  2. Hih, hieno tuo teidän potkukelkka. Siinä on todella otettu kaikki huomioon =D. Ja mikä suloinen apulainen vetämässä kuormaa. Me oltiin tänään Koppernäsissä ja pääsin rapsuttelemaan siellä juuri saman rodun edustajaa. Ovat kyllä ihania. Leppoisaa sunnuntaita! <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Normaalisti kelkassa on mukana myös heittoliina, jos toinen menisi mereen. Ehkä vielä sumutorvi olisi kova? :D

      Minulla onkin kestänyt iäisyys vastata kommenttiin, joten pääsen toivottamaan ihanaa lähestyvää viikonloppua takaisinpäin!

      Poista