Helsingin majakalla on viime yönä 18m/s tuulia, mikä tarkoittaa aikamoista keliä. Tuuli puhaltaa lounaasta, joten meillä ei tuulesta tiedä, kuin matkalla mantereelle. Matkakin on suojaisa, mutta sen verran tuuli oli ehtinyt kehittää aaltoa, että sain tältä syksyltä parhaat suolasuihkut usterin laidan yli. Muuten tonttimme on suojassa lounaasta puhaltavalta tuulelta, meille osuu pohjoisen-kaakon suunnan tuulet pahiten. Joten enpä usko, että tämä tuuli vaikuttaisi vaikkapa meidän puihin sen pahemmin.
Käänsin syksyllä hernepenkin ja mukana meni myös muutamia herneen palkoja. Ne ovat näköjään itäneet ja puskevat päättäväisesti rakkoleväkatteen läpi.Olen päättänyt tehdä syyskylvöjä lisää vähän myöhemmin, nyt on selkeästi liian lämmin. Niinpä olen käyttänyt aikaani lähinnä kasvihuoneesta unelmointiin ja puutarhablogeja lukien. No sentään olen jaksanut hyödyntää tuulen tuoman korkean veden ja sen maihin tuomat kaislat.
Käytän kaisloja rakentamani vadelmikon täyttämiseen. Kaisla maatuu varmasti hitaasti, mutta se ei haittaa, olen kipannut kaislaa vadelmikkoaidan sisäpuolella, samoin kuin levää ja lehtiä. Toivottavasti siitä sekamelskasta tulee jonain päivänä kunnon multaa ja vadelmikko näyttää siistimmältä. Olen käyttänyt kaislaa myös punaviinimarjapensaiden katteena. Seuraavaksi odotan mereltä kunnon rakkolevälähetystä, mutta vielä ei ole näkynyt.
Täytettävää riittää...
Mutta niin riittää materiaaliakin! Kannatan pikkuhiljaa tekemistä, ettei puutarhanhoito ala tuntumaan liikaa työltä. Tänään vein neljä kottikärryllistä kaislaa vadelmikkoon.
Ei kommentteja