Pihahommia helmikuussa


No kuulostaahan se ihan älyttömältä. Ulkona oli vain niin kaunis sää, että oli pihalla halusi viettää kaiken mahdollisen ajan. Lähdin auringonvaloon puolen päivän aikaan koirien kanssa.

Tarkistimme kasvilavat. Niistä kolme on paikallaan viime syksyn merivesitulvan jälkeen, loput ovat vähän surullisen näköisiä. Ne surullisen näköiset siirrän keväämmällä lumen sulamisen jälkeen lähemmäs taloa. Rantaan, joka on meillä ainoa kunnolla valoinen paikka, aion rakentaa jatkoa varten jykevämmät ja paremmin suojatut laatikot. Oli mukava huomata, että kasvilavat ovat saaneet aika kauniin harmaan värin parissa vuodessa. Sisäpuolelta ne on suojattu tervalla ja näyttävät vielä ihan kestäviltä.


Pipo-koira on aloittanut maan kuopsuttelun. Meillä on paljon myyriä, joita Pipo jahtaa mielellään ja saa niitä myös kiinni. Toivottavasti se opettaa taidon myös pennulle!

Takapihamme sijaitsee melkoisessa kuopassa. Se on selvästi vanhaa merenpohjaa ja melkoisen savista. Savi ei ole kuitenkaan hankalinta, vaan se, että takapihalle nousee syksyllä merivesi aika helposti. Ja muutenkin kaikki vedet valuvat takapihan keskelle, jossa on pieni ojanne tai jotain sen tapaista. Syksyllä meri jäätyi niin, että takapihallemme muodostui aikamoinen luistinrata. Nyt se on alkanut sulaa ja pahimmillaan vettä on pihan keskellä melkein parikymmentä senttiä. Päätin tänään ottaa lapion käteen ja syventää sekä leventää pientä "ojaa", josta vesi pääsisi takaisin mereen.


Ihana kevään ääni! Puro alkoi suorastaan solisemaan kaivuutöiden jälkeen. Iltaan mennessä pihassa seisovan veden määrässä oli huomattava ero.
Tein kaivuuta vasta ehkä viiden metrin pätkältä lähimpänä merta. Lumien sulaessa lisää taidan kaivaa ojaa pidemmälle. Ehkä tänä vuonna piha kuivuu vähän nopeammin. Lumitöiden jälkeen hain viltin, kupin kaakaota ja koirille luut. Suuntasin etelä-rantaan ja laitoin penkin kohti aurinkoa. Jos ei olisi helmikuu, voisi melkein kuvitella kevään alkavan.

(Illalla satoikin sitten isoja nuoskalumihiutaleita, joten ei nyt vielä innostuta...)



_______________

Seuraa Saaristopuutarhaa:



6 kommenttia

  1. Takapihanne tosiaan haastaa puutarhaihmisen. Toivottavasti oja kuivattaa. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuossa on aika iso alue, johon ei pysty laittamaan kauheasti mitään, koska iso osa kasveista ei tykkää merivedestä. Mutta varmaan ajan myötä keksitään keinot. Pikkujuttu kerrallaan ja samalla oppii ymmärtämään miten tämä piha ja meri oikein käyttäytyykään. 😊

      Poista
  2. Sinulla on aika eksoottiset ongelmat, näin sisämaaihmisen näkövinkkelistä. Auttaisiko ojien lisäksi jonkinlaiset maavallit tms. meren nousua vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain kaunista kiviaitaa olen miettinyt (joka olisi samalla maavalli), mutta katsotaan. Siinäkin olisi aika homma. Pitäisi olla 40 metrin matkalta kivivallia ja vähintään metrin korkea. Mutta se olisi kyllä kaunis! Ja sen lisäksi salaojitus ja maan nosto voisi olla hyvä. No, katsotaan! :)

      Poista
  3. Ihana auringonpaiste! Kiva kun voi olla jo ulkona. Haasteellinen on tuo takapihasi. - Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, aivan ihanaa, kun auringonpaiste osui viikonlopulle! Piha luo vähän haasteita, mutta toisaalta sen edesottamuksia on ihan hauska seurata. :)

      Poista